Kuvien jakamisen lisäksi ihmiset paljastavat suuren määrän tietoja itsestään erilaisten nettipäiväkirjojen ja muun muassa Facebookin avulla. Joskus se hirvittää, kun juttelet ihmisen kanssa, jota et tunne oikeastaan mistään ja silti hän tietää, missä olet viettänyt viikonloppusi ja kenen kanssa. Internetissä jaetut tiedot päätyvät useamman ihmisen luettavaksi, kun itse osaa kuvitellakaan.
Internetin yksityisyysasiat ovat olleet yksi lähiaikojen kestosuosikki myös uutisoinnin parissa ja erityisesti Facebook on ollut useasti esillä. Yleinen puheenaihe on ollut esimerkiksi se, että Facebookin muutoksia tehdään jatkuvasti vain siksi, että saataisiin ihmisiä levittämään enemmän tietoja internetissä. Yksi artikkeli aiheeseen liittyen ohessa:
http://www.ksml.fi/uutiset/talous/facebookin-yksityisyyss%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6t-her%C3%A4tt%C3%A4v%C3%A4t-kiistaa/514869
Myös esimerkiksi Tuija Aalto kirjoittaa Facebookin yksityisyysasetuksista omassa blogissaan. Hän myös neuvoo, kuinka saada Facebook-tilistä mahdollisimman turvallinen. Tuijan blogiin voit tutustua seuraavan linkin kautta:
http://tuhatsanaa.net/facebookin_yksityisyysasetukset_tiukalle_aloita_t%C3%A4st%C3%A4
Jotta tämä teksti, ei olisi täysin negatiivinen, pitänee muistuttaa, että kunhan vain pitää järjen päässä, niin ei tietojen jakaminen internetissä ole niin vakavaa. Kenestäpä meistä ei ole kiva lukea esimerkiksi Facebookista, että mitäs ne vanhat luokkakaverit nykyään touhuaa, missä he työskentelevät, ovatko naimisissa tai vaikkapa, että onko heillä jo lapsia. Kun tietää edes jotain vanhan ystävän tämänhetkisestä elämästä, on helppo virittää keskustelua uudelleen, monen vuoden jälkeen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Välillä kyllä hirvittää, että minkälaista tietoa sitä itsestäänkin netistä löytäisi, jos vain osaisi oikealla tavalla etsiä. Jotenkin sitä ei nettiin laittaessaan tajua, kuinka moni sen todella näkee tai mihin kaikkeen niitä tietoja voi käyttää. Itsekin esiinnyn blogissani omalla nimelläni ja naamallani ilman, että se tuntuu kovin kummalliselta asialta. Ja kun siihen tottuu, alkaa kirjoittaa yhä henkilökohtaisempia asioita sen kummemmin ajattelematta. Huh, taidanpa miettiä näitä asioita hieman tarkemmin.
VastaaPoistaBloginne aihe on todella mielenkiintoinen :)
Niin, aihe on todella mielenkiintoinen, ja mielestäni kaikille erittäin tärkeä. Eräässä koulutuksessa ollessani eräs osallistuja totesi, että tärkeintä, mitä esimerkiksi lapselleen nyt voi opettaa, on tiedon jakamisen ja toisaalta jakamatta jättämisen taito.
VastaaPoistaKaikki tietohan jää nettiin, ja oikealla tavalla haettaessa tietoja löytää vuosien ja taas vuosien takaa. Mm. rekrytointitilanteessa on ikävää, jos esiin nousee tietoja, joita ei nyt oikein enää haluaisikaan kaikelle kansalle levitellä. Tiedot, kommentit, kuvat ym. on ehkä joskus jaettu "herjana" - sitten yhtäkkiä onkin tilanteessa, joka ei enää naurata.
Kun siis jaat tietoja verkossa, kirjoita sinne sellaisia juttuja, jotka eivät nouse sinua vastaan vaikka olisit tulevaisuudessa ehdokkaana presidentinvaaleissa.. Onko tämä edes mahdollista, miettii moni varmasti.
Johanna
Jos itsensä googlettaa, saattaa löytyä todella vanhoja asioita, jotka jo itse olet autuaalisesti unohtanut. Internetissä on kuitenkin sekä hyvät että huonot puolensa, ja uskon, että hyvät puolet vievät vielä toistaiseksi huonoilta voiton. Sen vuoksi riskejä kai ei oteta niin vakavasti. Mutta onko todella niin, että itselle pitää ensin jotain tapahtua, että otamme opiksi? Verkossa piileviä riskejä kun kuitenkin voisi ihan tietoisesti välttää.
VastaaPoistaKyllä minua ainakin hirvittää, kun ajattelee esimerkiksi muutaamaa kuvaa, jotka pyörivät nyt kaikilla nettisivuilla, jossa on "hauskoja kuvia". Sieltähän löytyy muun muassa Irc-galleriasta poimittuja kuvia teinitytöistä siideripulloineen ja vilautuskuvineen ja kaikenlisäksi vielä ihmisten nimet ovat kuvatekstissä. Googleta sitten tuon ihmisen nimi muun muassa rekrytointitilaiduudessa niin ei sitä ainakaan kovin ylpeä voi itsestään olla.
VastaaPoistaJa varsinkin kun lähes aina nykyään juuri tuossa työnhakuprosessissa rekrytoijat googlettavat nimen, se alkaa kai olla nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus.