keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Turvallista "chättäilyä"

Suomi24.fi-sivustolla chatit ovat todella suosittuja. Kyseinen sivusto onkin suomen suurin verkkoyhteisö. Ja kas kummaa, Susan Ruusunenkin löysi Matti Vanhasen juuri tämän palvelun kautta.

Internetissä voi siis onni suosia, tai sitten ei. Löysin Lapsen ääni 2005 -kyselyn kyselyn, ja sen tulokset pistivät miettimään mihin tämä bittimaailma vielä meidät viekään. Ensinnäkin kyselyn mukaan netistä löytyvä aineisto järkyttää sitä useampaa, mitä vanhemmasta netissä surffaajasta on kyse. Esimerkiksi 16-17-vuotiaista lähes 40 % ja aikuisista vastaajista suurin osa on nähnyt netissä järkyttävää aineistoa.

Mutta palatakseni noihin chatteihin, oli tutkimustulos seuraavanlainen: murrosiässä olevat lapset ja nuoret saattavat joutua nettituttavuuksien häirinnän ja kiusaamisen kohteeksi, elleivät ymmärrä suojautua mahdollisia kiusaajia vastaan. Kun ennestään tuttujen kanssa yhteyttä pitää vain 21 - 24 % vastaajista, suurin osa, eli 35 % - 54 % juttelee netissä myös tuntemattomien kanssa. Kaikkiaan noin 2000 kyselyyn vastannutta lasta kertoo joko nettituttavista tulleen ystäviä tai sanoo tavanneensa nettituttaviaan oikeassa elämässä.

Missä määrin keskustelu ja ihmisiin tutustuminen internetissä on turvallista ja missä menee raja, kun henkilökohtaisia tietoja levitellään? Eikö sillä ole enää mitään väliä, kuka näkee ja mitä? Luotetaanko täysin siihen, että netissä esiintyvä henkilö on todella sitä mitä väittääkin olevansa? Ainakin tämä asia on todella kyseenalaistettavissa. Julkisuudessa kun tätäkin asiaa on paljon puitu.

3 kommenttia:

  1. High Tech Forumin sivuilla kerrotaan, että mesettäminen, johon liittyy tiedostonsiirtomahdollisuus, on ollut perinteisesti suosittu väylä haittaohjelmien levittämiseen. Eli chättäillessä oman turvallisuuden ja yksityisyyden suojan lisäksi ongelmana ovat myös virukset, madot ja vakoiluohjelmat.

    VastaaPoista
  2. Tämäpä aihe on minuakin mietityttänyt monesti. Olen nuoruudessani chattaillyt melko paljon eri yhteisössä (silloin suosittuja mm. Kiss FM-chat...) ja monesti ihmiset ehdottavat tapaamista oikeassa elämässä, jolloin olen yleensä unohtanut koko ihmisen. On saattanut mennä monta hyvää ystävyyssuhdetta ohi suun, mutta on taas saattanut pelastua monelta eri asialta. Eiköhän niitä ystäviä parhaiten löydä kuitenkin muun muassa koulun ja harrastusten kautta.

    Kauhutarinoita siitä, miten nuorille tytöille on käynyt, kun on lähdetty tapaamaan oman ikäistä poikaa, joka todellisuudessa on 58v on kuultu liikaa. Jollain tätä nuorten nettikäyttäytymistä tulisi valvoa. Vanhemmat kun eivät ehdi ja ymmärrä mitä pahaa voi olla, jos nuori istuu omassa huoneessaan yksin, eihän hän voi mitään pahaa tehdä. Mutta millä tätä alettaisiin valvoa, se varmasti mietityttää monia...

    VastaaPoista
  3. Kyllä vastuu lasten tekemisistä pitäisi kuulua ensisijaisesti vanhemmille. Lisää tiedottamista ja keskustelua internetin vaaroista myös varmasti tarvittaisiin.

    Myös oman järjen käyttö on sallittua. Eihän normaalielämässäkään saman tien kerrota täysin tuntemattomalle ihmiselle kaikkea mahdollista henkilökohtaisista asioista. Kun internet mahdollistaa esiintymisen haluamansa profiilin takana, voi todellisuus olla mitä tahansa. Nuo häiriköt sentään ovat vielä harvinaisia?

    VastaaPoista