Lopuksi

Blogimme toteutettiin Turun Ammattikorkeakoulun Sosiaalinen media viestinnällisenä ympäristönä -kurssin yhteydessä. Kurssi on nyt lopuillaan, emmekä tule tänne enää tietoja tai päivityksiä lisäämään.



Aiheemme oli mielestämme mielenkiintoinen ja laaja. Lisääkin siis olisi voinut kirjoittaa. Toivottavasti kuitenkin teksteistä ja kommenteista on vastaisuudessa muillekin hyötyä, vaikka blogia ei enää ylläpidetäkään.

Flickr, osa sosiaalista "veppiä"

Flickr on kuva ja videopalvelu, sekä online yhteisö, joka on perustettu vuonna 2004. Sivustolla voi jakaa omia kuviaan ja videoita, ja lisäksi arvostella muiden. Sivustolla oli noin neljä miljardia kuvaa lokakuussa 2009.

Sivusto tarjoaa ilmaiseksi mahdollisuuden ladata palveluun 100 megatavua kuvia kuukaudessa. Ilmaisten käyttäjien toimintoja on monilla tavoin rajoitettu, esimerkiksi käyttäjän kuvasivulla näkyy vain 200 viimeksi ladattua kuvaa. Siis VAIN 200! Vuosimaksun maksaneet käyttäjät puolestaan voivat ladata Flickriin rajattoman määrän kuvia. Suomessa Flickrin kotimainen vastine on Kuvaboxi, jolla on 170 000 rekisteröityä käyttäjää.

Itselleni taas tämäkin sovellus on jäänyt vain nimenä mieleen. En siis sen toimintaperiaatteisiin ole tutustunut. Lyhyen katsauksen perusteella tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ko. sovellus on ehkä taas yksi keino lisää verkottua, aivan kuten Facebook. Internetissä annetaan ymmärtää, että kuvia voi turvallisesti lisätä, käyttöoikeuden myöntävien muiden ihmisten kuvia voi lisenssien mukaisesti käyttää ja kuvan tekijänoikeutta voi säädellä. Mutta miten hyvin tämä sitten käytännössä toteutuu? Onko palvelu niin turvallinen kuin annetaan ymmärtää? Sekä miten vuorovaikutus sivustolla toteutuu, onko verrattavissa muihin yleisimpiin yhteisöpalveluihin?

Turvallista "chättäilyä"

Suomi24.fi-sivustolla chatit ovat todella suosittuja. Kyseinen sivusto onkin suomen suurin verkkoyhteisö. Ja kas kummaa, Susan Ruusunenkin löysi Matti Vanhasen juuri tämän palvelun kautta.

Internetissä voi siis onni suosia, tai sitten ei. Löysin Lapsen ääni 2005 -kyselyn kyselyn, ja sen tulokset pistivät miettimään mihin tämä bittimaailma vielä meidät viekään. Ensinnäkin kyselyn mukaan netistä löytyvä aineisto järkyttää sitä useampaa, mitä vanhemmasta netissä surffaajasta on kyse. Esimerkiksi 16-17-vuotiaista lähes 40 % ja aikuisista vastaajista suurin osa on nähnyt netissä järkyttävää aineistoa.

Mutta palatakseni noihin chatteihin, oli tutkimustulos seuraavanlainen: murrosiässä olevat lapset ja nuoret saattavat joutua nettituttavuuksien häirinnän ja kiusaamisen kohteeksi, elleivät ymmärrä suojautua mahdollisia kiusaajia vastaan. Kun ennestään tuttujen kanssa yhteyttä pitää vain 21 - 24 % vastaajista, suurin osa, eli 35 % - 54 % juttelee netissä myös tuntemattomien kanssa. Kaikkiaan noin 2000 kyselyyn vastannutta lasta kertoo joko nettituttavista tulleen ystäviä tai sanoo tavanneensa nettituttaviaan oikeassa elämässä.

Missä määrin keskustelu ja ihmisiin tutustuminen internetissä on turvallista ja missä menee raja, kun henkilökohtaisia tietoja levitellään? Eikö sillä ole enää mitään väliä, kuka näkee ja mitä? Luotetaanko täysin siihen, että netissä esiintyvä henkilö on todella sitä mitä väittääkin olevansa? Ainakin tämä asia on todella kyseenalaistettavissa. Julkisuudessa kun tätäkin asiaa on paljon puitu.

Kuvat netissä

Hyvin monelle lapselle ja nuorelle kuvien etsiminen netistä tai niiden lisääminen nettiin, ovat oleellinen osa netin käyttöä. Ihan kuitenkaan aina ei olla halukkaita lisäämään omia kuvia muiden katseltavaksi.

Varmasti ikä ja sukupuoli vaikuttavat siihen, millaisista kuvista, videoista tms. on kyse. YouTuben musiikkivideot varmasti kuitenkin kelpaavat kenelle tahansa. Toisaalta aihepiirit ovat varmasti erilaisia.

Olisikin mielenkiintoista tietää, missä määrin nuoret kiinnittävät huomiota tietoturva-asioihin ladatessaan ko. materiaaleja. Lisäksi kiinnostaisi myös se, että onko päätös ollut vain sattumanvaraisesti tehty vai harkitty. Eli onko kuitenkin jälkeenpäin tullut mahdollisesti katumapäälle. Entä jos kuvia on poistanut vaikka IRC-galleriasta tai muusta vastaavasta. Onko kuvia jostain netistä kuitenkin jälkeenpäin löytynyt. Tämä mietityttää itseäni erityisesti siksi, että mikäli kuka tahansa pääsee katsomaan ja kopioimaan kuviasi netissä, saattaa niitä löytyä keneltä tahansa.

Nettipäiväkirjoista..

Selailin sattumanvaraisesti keskustelupalstoja liittyen nettipäiväkirjojen ylläpitämiseen. Koska en itse tällaista pidä, oli mielenkiintoista huomata mitä syitä keskusteluista nousi esille. Tosin loppujen lopuksi ne olivat aika ilmeisiä.

Hyvin monellepienen lapsen äidille se tuntui olevan luonteva tapa ylläpitää ylipäätänsäkään mitään sosiaalisia suhteita. Toki niitä oli, mutta ajan puutteen vuoksi päiväkirjan koettiin olevan hyvä tapa pitää yhteyttä ystäviin. Nykyaikanahan kaikilla on kiire, ja mitä enemmän ystäviä on, sen vaikeampi yhteisiä aikoja face to face keskusteluun oli löytää. Kaikilla on aina jotain juuri silloin kun itsellä olisi hetki aikaa.

Joidenkin kanta julkisiin nettipäiväkirjoihin oli, että ei ole muuten ystäviä. Eli pitää hakemalla netistä hakea. Jotkut taas olivat sitä mieltä, että halutaan olla ns. julkkiksia. Esille tuli myös se, että mikäli päiväkirjan tekstit pyörivät tietyn aihepiirin ympärillä, pystyy muilta saamaan esim. vertaistukea tai muuten vaan mielipiteitä asioihin tai ongelmiin. Omasta näkökannastani tämä kuitenkin on tyypillistä keskustelupalstoille, joten miksi vaivautua pitämään päiväkirjaa. Lisäksi koen että yksityisyys ei toimi päiväkirjoissa samalla tavalla kuin jos ottaa osaa keskusteluihin anonyymisti erilasilla palstoilla.

Nettipäiväkirjan pitäminen on itselleni täysin vierasta. Mikäli jollain on kokemusta näistä, olisi mukava saada kommentteja siitä, miten yksityisyys niissä toimii. Vai toimiiko.

Facebookin yksityisyys on yhtä kuin julkisuus

Eilen lueskellessa uutisia internetissä törmäsin HighTech Forumin julkaisemaan verkkoartikkeliin, jossa kerrottiin Facebookin chat-viesteistä. Ylläpito oli joutunut aiemmin viikolla tilapäisesti sulkemaan chat-toimintonsa, koska kahdenkeskisiksi tarkoitetut keskustelut livahtivat ohjelmistovirheen takia muidenkin käyttäjien nähtäville. Ongelma kuitenkin oli saatu myöhemmin saman päivän aikana korjattua.

Facebookin hiljattain muuttuneet yksityisyysasetukset ovat herättäneet paljon keskustelua. Itsekin pysähdyin artikkelin lukemisen jälkeen miettimään, että mitä tällaisesta seuraa. Suurin osa käyttäjistä kun on taatusti lisännyt sivustolle riskialtista henkilökohtaista tietoa, kuten valokuvia. Itse lukeudun näihin käyttäjiin, valitettavasti.

Toisinaan olen miettinyt että pitäisikö koko profiili poistaa. Vielä en sitä kuitenkaan ole tehnyt, sillä jollain tavalla se on osoittautunut vaivattomaksi tavaksi kertoa kavereille kuulumisista. Ja toisinaan kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Huolimattomuus auttaa verkkorikollisia

Tietoturvayhtiö Symantecin mukaan vuonna 2009 tunnistettiin yhtä paljon haittaohjelmia kuin koko internetin aiemman historian aikana.Kuulostaa siis jokseenkin hälyttävältä. Uskaltaako internetissä enää mitään tehdä, kun olemassaoleva riski on enemmän kuin todellinen.

Verkkoon myös ilmestyy jatkuvasti uusia syöttejä, joissa esimerkiksi pelin tai arvonnan avulla yritetään urkkia henkilötietoja, salasanoja tai luottokorttinumeroita. Itse en onneksi ole mihinkään nettiarvontoihin ottanut osaa. Mutta kieltämättä esimerkiksi lentolippujen tai hotellien varaaminen luottokorttinumerolla on riskialtista. Toistaiseksi en omalla kohdalla ole ongelmia havainnut. Pitäsihän sivustojen olla salattuja yhtä lailla kun verkkopankkia käyttäessä.

Edelleen Symantecin mukaan pitämällä ohjelmistot ja tietoturva ajan tasalla voidaan merkittävä osa rikollisuudesta kuitenkin torjua. Valitettavaa kuitenkin on, että todella moni yksityinen tai yrityskäyttäjä kuitenkin laiminlyö ohjelmistojen päivitykset. Omalla välinpitämättömyydellä siis rikollisille tarjoutuu entistäkin helpommat tavat kalastella tietoja.

Internetissä piilevistä uhkista ei turhaan varoitella. Siksi tulisikin omalta osaltaan pitää huoli siitä, että tietoja ei pääse vuotamaan. Ilmiöhän ei varmastikaan tule mihinkään häviämään. Päinvastoin, se kasvaa kasvamistaan.